Heräsimme kaikki aamulla aikaisin aamupalalle ja vaikka olimme väsyneitä, olimme valmiina kolmeen ensimmäiseen nähtävyyteen. Passit mukana menimme myös opastetulle kierrokselle eduskuntatalolle (Reichstag).
Ensimmäisenä meillä oli Brandenburgin portti ja se oli ehkä yksi hienommista paikoista aurinkoisena päivänä. Joku turisti, joka luuli meitä amerikkalaisiksi otti meistä ryhmäkuvan, josta tuli oikeasti ihan hieno -->
Sieltä siirryimme eduskuntatalolle kierrokselle ja menimme tarkkojen turvatarkastusten läpi ensin luennolle ja sen jälkeen ylös hissillä lasikupuun, josta näkyi koko Berliinin yli.
Kaikilla oli tässä vaiheessa jo nälkä, mutta matka jatkui vielä holokaustimuistomerkille, jossa on yli 200 isoa betonijärkälettä. Järkäleet on aseteltu vierekkäin siten, että niiden väliin muodostuu ikään kuin labyrintti, jonka sisällä kävellessä kävijälle tulee ahdistunut olo, kun minkä tahansa kulman takaa voi tulla joku.
Se oli vain nopea visiitti ja meidän matka jatkui Dunkin Donutsiin ja kaikki vedimme donitsit nassuihimme ja lähdimme suuntaamaan kohti Mall of Berliniä. Aluksi emme löytäneet sinne, vaikka meillä olikin pieni vaisto missä päin olimme, pysähdyimme silti kysymään suuntaa. Löydettyämme sinne, emme kuitenkaan kerenneet olemaan siellä kauaa, koska näköjään aikataulumme oli kiireinen.
Hyppäsimme metroon kohti Olympiastadionia. Matka oli ihan hirveän pitkä ja jo metrossa meinasi nukahtaa. Stadion oli upea ja ihan järkyttävän suuri, osa meistä meni käymään sisällä ja osalla oli sudennälkä, joten lähdimme Alexanderplatzia kohti syömään jotakin. Pysähdyimme johonkin ihmekojuun syömään hirveän kokoiset laatikolliset nuudeleita ja kanaa. Jäimme odottamaan niitä, jotka olivat jääneet jälkeen katsomaan Olympiastadionia, jotta hekin pääsisivät syömään. Vaikka kuitenkin odotimme, kaikki erkanivat lopulta ja menimme tyttöjen kesken hakemaan jälkkärit ja palasimme hotellille. Kun ilta saapui, olimme jo kaikki pyjamissa meidän huoneessa juoruilemassa päivän tapahtumista. Kaikki nukahtivat lopenuupuneina heti, kun sulkivat silmänsä.
Kaikilla oli tässä vaiheessa jo nälkä, mutta matka jatkui vielä holokaustimuistomerkille, jossa on yli 200 isoa betonijärkälettä. Järkäleet on aseteltu vierekkäin siten, että niiden väliin muodostuu ikään kuin labyrintti, jonka sisällä kävellessä kävijälle tulee ahdistunut olo, kun minkä tahansa kulman takaa voi tulla joku.
Se oli vain nopea visiitti ja meidän matka jatkui Dunkin Donutsiin ja kaikki vedimme donitsit nassuihimme ja lähdimme suuntaamaan kohti Mall of Berliniä. Aluksi emme löytäneet sinne, vaikka meillä olikin pieni vaisto missä päin olimme, pysähdyimme silti kysymään suuntaa. Löydettyämme sinne, emme kuitenkaan kerenneet olemaan siellä kauaa, koska näköjään aikataulumme oli kiireinen.
Hyppäsimme metroon kohti Olympiastadionia. Matka oli ihan hirveän pitkä ja jo metrossa meinasi nukahtaa. Stadion oli upea ja ihan järkyttävän suuri, osa meistä meni käymään sisällä ja osalla oli sudennälkä, joten lähdimme Alexanderplatzia kohti syömään jotakin. Pysähdyimme johonkin ihmekojuun syömään hirveän kokoiset laatikolliset nuudeleita ja kanaa. Jäimme odottamaan niitä, jotka olivat jääneet jälkeen katsomaan Olympiastadionia, jotta hekin pääsisivät syömään. Vaikka kuitenkin odotimme, kaikki erkanivat lopulta ja menimme tyttöjen kesken hakemaan jälkkärit ja palasimme hotellille. Kun ilta saapui, olimme jo kaikki pyjamissa meidän huoneessa juoruilemassa päivän tapahtumista. Kaikki nukahtivat lopenuupuneina heti, kun sulkivat silmänsä.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen
Hinweis: Nur ein Mitglied dieses Blogs kann Kommentare posten.